Kino Jalasjärvi
Kurikan Jalasjärvellä sijaitseva Kino Jalasjärvi on kunnianhimoisesti, suurin osin talkoovoimin pyöritettävä elokuvateatteri. Kino avasi ovensa 2013.
Kino Jalasjärvi sai alkunsa Kovasikajuttu -elokuvan näytöksestä Aukusti -tapahtumassa 2013. Hylätty elokuvateatteri otettiin käyttöön yhdeksi päiväksi ilmaisnäytöksiä varten, samalla ihmetellen miksei elokuvat pyöri siellä päivittäin.
Digiaika toi mukanaan uusia mahdollisuuksia, ja syksyn 2013 aikana elokuvateatterin tukirangaksi muodostui uusi kannatusyhdistys sekä talkooporukka. Aluksi mukaan lähti 7-8 hengen ydinporukka jotka ovat suurimmaksi osaksi mukana edelleen. Mukaan loikkasi ihmisiä erilaisilla vahvuuksilla: hankeosaajia, teknisesti vahvoja tyyppejä sekä fanaattisia elokuvien ystäviä.
Nykytilanne
Elokuvateatteri toimii päivittäin ja ajaa kunnianhimoista ohjelmistoa. Kino Jalasjärveen on viitattu useassa artikkelissa sen historian aikana (Helsingin Sanomat, Iltalehti, Yle).
Visio on ollut alusta asti osittain elokuvateatteri, osittain kirkonkylän kylätalo. Paikka jossa järjestää keikkoja ja stand up -keikkoja, pitää synttäreitä tai kokoustaa – varmistaa, että kaikilla kuntalaisilla on paikka johon mennä. Kino Jalasjärvi tekee myös yhteistyötä muiden tahojen, kuten MLL Jalasjärven kanssa.
PUHEENJOHTAJAN SANOIN (ote Aukustipuistolehdestä)
"Pertti Kurikan Nimipäivät oli tulossa soittamaan keikan vuoden 2013 Aukustissa, ja tiesin Kovasikajuttu -elokuvan hyväaksi tavaksi tutustua tähän hienoon bändiin. Ainoana ongelmana oli, että piti järjestellä jonnekin näytös. Olin jo järjestämässä näytöspaikaksi Wilholaa, kun Juha Siirtola sanoi että “tuossahan on tyhjillään seisova elokuvateatteri, miksei siellä?”.
Heti kun astuin Kinon tiloihin, minulle heräsi kysymys: miksei täällä pyöri elokuvat? Olin työskennellyt Mikkelissä elokuvateatterissa opiskeluaikanani, ja samalta istumalta soitin Mikkelin elokuvateatteriyrittäjä Mika Luukkoselle joka kertoi elokuvasäätiön rahoittamasta digitointituesta elokuvateattereille. Asia johti toiseen, ja syksyllä samassa teatterissa istuttiin jo puhumassa ihan vakavissaan toiminnan elvyttämisestä.
Tuosta elokuvasalista mukaan lähti 7-8 hengen ydinporukka jotka ovat mukana edelleen, 6 vuotta myöhemmin. Mukaan loikkasi ihmisiä erilaisilla vahvuuksilla: hankeosaajia, teknisesti vahvoja tyyppejä sekä fanaattisia elokuvien ystäviä. Tarkoitus oli kasata 70 000 euroa elokuvateatteriprojektoriin, josta puolet tulisi elokuvasäätiöltä. Jollain ihmeen ilveellä tavoite toteutui.
Moni kuntalainen piti projektia vähän hölmönä - miten se nyt voisi toimia kun se kertaalleen on lopetettu? Tämä vaikutti jonkin verran ihmisten uskoon ensimmäistä yhteisörahoitusrinkiä toteutettaessa. Vastaus oli yksinkertainen: digitekniikka oli muuttanut pienen teatterin toimintalogiikkaa. Kun ennen vanhaan saatiin uusi Bond neljä kuukautta myöhässä, nyt saatettiin saada Hollywood-elokuva viikkoa ennen kuin se rantautuu itse Hollywoodiin. On mahdollista ylläpitää monipuolista ohjelmaa ja näyttää viikon sisällä paljon eri elokuvia - vaikkakin tavalliselle elokuviin vähemmän perehtyneelle vauhti voi olla turhankin kovaa.
Ensimmäinen näytös oli asetettu melko kunnianhimoisesti jo joulukuun 11. päivään 2013, kun tarkoituksena oli esittää uusi Hobitti-elokuva Smaugin Autioittama Maa yönäytöksessä. Kuten kuka tahansa vähääkään organisaatioomme enempää tutustunut tietää, asiat tuppaavat menemään viime tinkaan. Viimeisenä yönä ennen näytöstä maalasimme ja tapiseerasimme täyttä häkää. Jollain ilveellä kaikki oli valmiina ajallaan. Muistan ensimmäisistä viikoista että elokuvia näytettiin aivan järjetön määrä. Mieleen muistuu ainakin Frozen, Sel8nne, Leijonasydän ja Gravity.
Sitten tammikuussa 2014 minun piti lähteä muualle. Kinon ei missään vaiheessa ollut tarkoitus olla minulle työprojekti. Kunhan vaan buukkaisin elokuvat ja maksaisin laskut. Elokuvanäytöksistä vastaisi talkoolaiset, ja alkuun myös päävastuun teatterista ottanut Tiina Luomala. Tiina joutui aikamoiseen paikkaan, vastaamaan itsekseen juuri aloittaneen leffateatterin päivittäisestä arjesta. Ja hyvin Tiina siitä selvisikin.
Itse olin Helsingissä, työprojektissa joka maistui pettuleivältä. Kinoprojekti oli osoittautunut siksi jutuksi mitä mä oikeasti halusin tehdä. Ja mä olin Helsingissä keittämässä kahvia työkseni. Sitten sain kuulla erään ydintalkoilijamme kuolemasta. Juurikin sen tapetin viime tingassa seinään asentanut Markus oli poistunut keskuudestamme. Ajatus siitä että Helsinki ei vain ole mua varten selkeytyi, ja mä palasin kotiin.
Tässä saman kevään aikana Marika Pihlaja oli astunut mukaan remmiin. Marika aloitti tekemällä viikottaisia siivoja, mutta viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta tontti kasvoi, ja nykyisellään Marika vastaa isosta määrästä talon toiminnoista.
Visio oli alusta asti osittain elokuvateatteri, osittain kirkonkylän kylätalo. Paikka jossa järjestää keikkoja ja stand up -keikkoja, pitää synttäreitä tai kokoustaa. Yksi asia minua aina kismitti: sali oli puolitettu joskus 80-luvun puolivälissä, ja se oli muodoltaan hitusen putkimainen. Tämä tarkoitti sitä että kangas oli vähän pienenlainen ja penkit olivat todella tiuhassa. Esimerkiksi invapaikkoja salissa ei ollut ollenkaan.
Vuosien aikana tehty tuskastelu johti lopulta keväällä 2017 mesenaattihankkeeseen jolla asetettiin kunnianhimoiseksi tavoitteeksi kaataa vanha väliseinä salista ja palauttaa teatteri osittain vanhaan loistoonsa. Hankkeen tavoitteet porrastettiin siten, että minimissään 10 000 euroa tarvittiin seinän kaatamiseen ja uuteen porrastukseen (elokuvasäätiön lisätuella). 20 000 eurolla tehtäisiin myös oviremppa ja laitettaisiin elokuvateatteri paremmin saavutettavaksi esim. pyörätuoleilla + asennettaisiin Pohjanmaan Kalusteen sähkörecliner -tuolit. No, 20 000 sieltä napsahti.
Nyt sitten piti oikeasti alkaa remppaamaan. Ilman Heinolan perhettä hommasta ei olisi tullut mitään. Isä-/poikatandem Jarmo ja Miika viettivät valehtelematta kuukauden polvillaan, ensin repimässä vanhaa pölyistä kokolattiamattoa irti, ja sitten uuden lattian asennus. Miika oli myös suuressa roolissa uuden penkkijaon tuumaamisessa. Muistinko sanoa että tottakai tämä kaikki tehtiin talkoilla? Lisäksi Jari-Pekka Korhonen kävi maalaamassa koko salin uudestaan, myös vapaaehtoisena. Saimme paljon apua muiltakin kökkäläisiltä jotka tulivat ensin purkamaan vanhoja penkkejä ja sitten asentamaan niitä paikoilleen.
Elokuvateatterin historiasta voisi poimia lukuisia tähtihetkiä jo mainittujen ohella. Kalevi Kiviniemen Pohjalaisia -livekonsertit, Rehupiikles, Niko Kivelä, Jarkko Martikainen, Monty Pythonin jäähyväiskeikat livenä, lukuiset saamamme tunnustukset maakunnallisissa ja kansallisissa medioissa. Kino Jalasjärvi toimii juuri sen takia koska siinä ei ole mitään järkeä: mitä hullumpi idea, sitä parempi.
Jyväskyläläinen maalari Iikka Hackman kävi ikuistamassa Kinon seinälle kuvan johon on piilotettu paljon merkittäviä elokuvia ja asioita vuosien varrelta. Ydinryhmä vuodelta 2013-2014 on istutettu Sormuksen Ritareiden julisteeseen, joka muistuttaa minua päivittäin siitä että ketkä tähän matkalle ensimmäisenä lähtivät mukaan."